Pistoksissa siirtyy vihdoin vuodelle 2009 tahattoman bloggaushiatuksen jälkeen!
En ollut aikonut pitää joululomaa blogistani, mutta toisaalta olin myös kuvitellut, että A ja minä saisimme tavaramme saman katon alle ja järjestykseen kolmessa päivässä. Hah! Nyt onneksi alkavat tavarat olla paikoillaan ja normaali elämä voi alkaa.
Näinä parina kuukautena en ole kuitenkaan aivan unohtanut keskiaikailua. Joulukuussa tein ystävilleni Claret-mausteviiniä Hannele Klemettilän Keskiajan keittiö-kirjan ohjeen mukaan. Kommelluksilta ei säästytty, sillä valkopippurin laitoin mukaan jauhettuna, en kokonaisena, ja tulos oli “hieman” pippurinen. Seosta joutui laimnetamaan kahdella lisäpullolla viiniä, ja lopputulos oli siltikin jokseenkin potkivaa. Pulloista sentään tuli nättejä, kiitos Mauri Kunnaksen Viikingit tulevat -tarrojen:
Tammikuussa osallistuin ystävieni kanssa Turun linnan ritaripäiville, jossa esittelimme kävijöille keskiajan elämää ja linnan arkea, sekä tietenkin teimme käsitöitä (ainakin silloin tällöin).
Ja viime viikon perjantaina käväisin vielä Turussa työväeopiston muinaispukuseminaarissa. Päivä oli oikein antoisa, ja valotti mukavasti muinsaispukututkimuksen uusia tuulia. Mielenkiintoisinta antia itselleni oli naisten haudasta löytyneet säärisiteet, sekä pohdinta siitä, olisivatko mekot olleet sittenkin pohjepituisia, kuten liiviläiset vastaavat, jotta säärisiteet ja niiden komeat pronssispiralein koristellut nauhat olisivat näkyneet. Arkeologi Jaana Riikonen perusteli teorian ihan vakuuttavasti, mutta vielä en ainakaan ala kaikkia omia mekkojani lyhentelemään. Sen sijaan olen kyllä haaveillut Agirs Husin säärisiteistä.
Lauantain työpajoihin en valitettavasti voinut jäädä, sillä illalla oli Gloriassa Helsinki Burlesque Festival 2009 “It happened on a silver screen”, ja turhamaisesti tahdoin laittautua valmiiksi ajan kanssa. Tapahtuma oli upea, ja esiintyjistä erityisesti Little Brooklyn huomoristisine ja normeja murtavine esityksineen hurmasi. (Tämä meni nyt hieman aiheen viereen…)
Ompelurintamallakin on tapahtunut jonkin verran. A on kinunnut kovasti itselleen talvitakkia, joten olen aloittanut nappien teon. Lisäksi herra tahtoisi myös asetakin, joten todennäköisesti kevät menee pitkälti miesten vaatteiden parissa. Onneksi A on luvannut auttaa, ja kunnostautuikin tuossa ennen joulua ompelemalla omin ei-niin-pienin kätösin itselleen coifin (autoin hieman saumavarojen nuppineulaamisessa, siihen kun A:n sorminäppäryys ei vielä riittänyt). Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä, ja sain olla ylpeä oppilaastani.
Olen aika onnekas. Kokemukseni mukaan miehillä menee yleensä vuosia, ennen kun he innostuvat itse väsäämään omia vaatteitaan, jos koskaan. A innostui Itse Tekemisestä kuitenkin saman tien. Keskiaikailusta innostuminen kesti kuitenkin vuosia. En tahtonut painostaa, koska ajattelin, että meillä on tarpeeksi yhteistä mutenkin. Mutta onhan se kivaa, että nykyään meidän asunnossa keittiössä on oma kaappi keskiaika-astioille, sängynalunen on täynnä kankaita, ja Antin pöydällä lojuu ketjupaidan alku. Yhteisiä iltoja vietetään käsitöitä vääntäen, ja illalla ennen nukkumaanmenoa saatetaan lojua tunti sängyssä ja keskustella keskiajan asetakaista. ♥♥♥
Mutta joo. Tästä keväästä on tulossa ihan mielenkiintoinen.
