Olen hieman jäljessä ompeluaikataulustani, ja alan pikkuhiljaa saada ahdistuskohtauksia Glimsistä. A:n takki on edelleen pahasti kesken (kaikkia kappaleita ei ole liitetty yhteen eikä hihoja ole edes kaavoitettu), ja omalle keskeneräiselle mekolleni en ole ehtinyt tehdä mitään. Viime aikoina olen taas pohtinut ahkeraan, miksei mitään voi koskaan aloittaa ajoissa, miksei välillä huvita yhtään, ja miksi silloin kuin huvittaisi, ei ole koskaan aikaa. Historianelävöittäjän kun täytyy toimia useilla aikatasoilla ja saada aika riittämään kaikkeen tässä elämässä, ja vielä lisäksi mahdollisimman moneen juttuun muilla vuosisadoilla, ja onnistua tässä vielä ilman stressiä. Onneksi arkielämä ja harrastaminen sekoittuvat välillä.
Olen tänä kesänä innostunut uudestaan poimitusta pirtanauhasta, kiitos nauhan, jota olen vääntänyt työn ohella oikeastaan koko kesän. Malli on otettu Eteläpohjalaisen Ivarsin talon hevosen ohjaksista. Alkuperäinen nauha oli sini-punainen, 12 metriä pitkä ja noin 4 cm leveä, omastani tuli noin 4,5 metrinen ja 3 cm levyinen. Eräs virolainen nainen kertoi, että ainakin heillä päin kaksi vastakkaista nuolenkärkeä symboloi kahta ihmistä, ja sydän taas näiden kahden välistä tunnetta, mikä voisi käydä yksiin sen kanssa, että nämä hevosen ohjakset olivat usein osa naisten kapioita. Ehkäpä naimaton tyttö kutoi ohjaksiin mukaan toiveen tulevasta avioliitosta. Tässä kuva valmiista nauhasta.
Toinen äärimmäisen kiva kokemus oli päästä käsittelemään pellavaa viime viikonloppuna. Olin odottanut sitä koko kesän, ja innostuin hommasta ihan suunnattomasti. Säät eivät olleet kovin suotuisat, ja mentorini istuikin melko tympääntyneenä vieressä neuvomassa, kun minä loukutin, lihtasin ja häkilöin ihan onnesta soikeana. Ehdin tunnin aikana käsitellä noin neljä kourausta, ja valmista aivinaa tuli niin paljon, että sain niistä itselleni ihanat letit. Niitä esittelee luotettava Darth Vader-saippuapurkkini, ja taustalla vilkkuu suunnittelijaidolini Edna Mode Pixarin Ihmeperhe-elokuvasta.
Nämä olisi tarkoitus tulevaisuudessa kiinnittää lautanauhaan, matkien Lontoosta 1300-luvun toiselta neljännekseltä peräisin olevaa hiuslaitetta. Ainoa haittapuoli suunnitelmassani on se, että omat hiukseni ovat tummat, joten lettejä voi käyttää ainoastan silloin, kun ne jäävät kokonaan piiloon, tai silloin kun ne ovat ainoa asia, mitä hunnun alta näkyy. Olen kyllä hankkinut myös täsmälleen hiusteni väristä huovutusvillaa, josta voisin joko askarella sellaisenaan letit, tai sitten huovuttaa pötkylöitä, joita letittää omieni sekaan. Pitkiä hiuksia alkaa olla jo ikävä…
Minä ratkaisin oman lettiongelmani kalliilla, mutta ihanalla tavalla…. kun oma tukka on melkein musta ja lyhyt, niin tilata pärskäytin kampaaja-Kalleni kautta letit oikeaa hiusta
Maksoivat kaameasti, mutta ne tulevat hääkampaukseksi joten kustannuksista tällä kertaa viis!
Mielenkiintoista! Olen myös haaveillut oikeista hiuksita tehdyistä leteistä (ja kironnut, miksi en säästänyt omia hiuksiani, kun niistä muutama vuosi sitten lähti noin 40 cm pois), mutta en ole oikein ottanut selvää asiasta. Saako kysellä, mistä hintaluokasta puhutaan, ja olivatko letit vaikea hankkia?
Tämä harrastaminen on kyllä sellaista, että välillä tosiaan hinnasta viis, mutta ei minua ainkaan toisaalta ole kinä suuretkaan investoinnit jälkikäteen alkaneet harmittaa. Kai tästä vaan tykkää niin paljon
.
Böö! Kuten lupasin, pistin blogin opinnoista pystyyn… Katson, jos opin käyttämään sitä sen verran, että laitan sinut linkkilistalle… Vielä vähän hakusessa kaikki…
Milla
Hei jee! Kävin kurkkaamassa, ja hyvältä näyttää. Saanko laittaa linkin jo blogilistalleni, vai haluatko vielä viilata sivuja? *ihan innoissaan*
No… tuo “Langanlaskijahan” se on… Eipä siellä vielä tosin ole kuin yksi kirjoitus. Nappasin muuten blogipaikan täältä, lähinnä laiskuuttani ja lisäksi tämä vaikuttaa kohtalaisen rauhalliselta paikalta verrattuna esmes Livejournaliin.
Aion pitää muuten tuon blogini asiapitoisena, keskittyen kouluun ja oppimiini/opetettuihin juttuihin. Eli henkilökohtainen elämä jää ulkopuolelle, koskee valitettavasti myös elävöityshommia.
Tuon ekan postin lopussa taisin tosin olla melko…öh…palavasieluinen… *köhköh*
http://langanlaskija.wordpress.com/
Laita vaan linkki. Mä en oikein osaa viilailla tuota ulkonäköä sen kummemmin (eli tehdä mitään persoonallisuusjuttuja hötömölöllä), mutta tarvinneeko tuo mitään ihmeempiä. Katson Glimsin jälkeen tarkemmin että miten nuo “näitä seuraan”-linkit laitetaan, ja tutustun paremmin kuvien laittamiseen.
Voi olla, että jos tuo tausta alkaa tökkiä, otan ihan vain perusvalkoisen pohjan ilman mitään kikkailuja. Helpompi muistaa asiapenttiys kun ei ole häiriötekijöitä näytöllä…
Nyt mentiin nätisti ristiin! Pyydettyäni linkkiä tajusin etsiä blogia täältä WordPressistä ja muokkasin sitten kommenttiani sen mukaan.
Olen myös aivan rakastunut WordPressiin. Tämä toimii ihan vaan blogina niin paljon paremmin kuin esim. juuri Live, joka on kyllä aivan loistava yhteisölliseen blogittamiseen kaikkine kaverimahdollisuuksineen, mutta aika tylsä ihmisille, joilla ei itse ole tiliä siellä. WordPress on jotenkin paljon helpommin lähestyttävä ja monipuolisempi.
Ja kävinpä minäkin laittamassa blogiisi melko palavasieluisen vastauksen, joka vain odottaa hyväksyntääsi.
Oli kiva nähdä Glimissä ja A:n takki oli muuten todella hieno! Ja niin oli hosetkin. Kuulen mielelläni siitä asusta lisää. Ja katson kuviakin mielelläni.
Oli todella kiva nähdä Glimsissä! Odotan ihan innolla Homobonusta ja lisäjutustelua
. Olin itsekin A:n vaatteisiin aika tyytyväinen, mutta on toella ihanaa kuulla muilta positiivista palautetta, niin tietää, ettei kaikki ole vain omassa päässä… Yritän kirjoittaa A:n varusteista lisää tässä lähiaikoina, harmittaa vaan, etten juuri ottanut tekovaiheista kuvia, kun oli niin hirvittävä kiire.
[...] juttu pellavatyöpajassa on se, että itse käsittelemänsä pellavan saa viedä mukanaan. Omat pellavalettini ovat peräisin viime vuoden näytöksistä, ja olen myös tänä vuonna sunnuntaina mukana [...]