Olin viikko sitten juhlimassa Tulijuhlaa, ja oli oikeastaan todella mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia, ihailla ihmisten käsitöitä ja rentoutua. Tapojeni mukaan olin taas jättänyt valmistautumisen viime hetkeen, ja päätin vielä torstai-iltana tehdä Elisabet-mekkooni sen kauan suunnitellun lautanauhareunan, jollainen on kuvattu Textiles and Clothingissa. Tarkempi selostus ja kuvia löytyy Elisabet-sivulta, mutta tässä kuitenkin kuva valmiista helmasta:
Tulijuhlan hovi tarjosi myös yllätyksen. Olin äärimmäisen otettu ja kiitollinen, kun minut kutsuttiin Vaattureiden sinettikillan jäseneksi. Suhtautumiseni keskiajan käsitöihin ja niiden tutkimiseen on melko intohimoinen, ja olen myös vuosien varrella alkanut vakaasti uskoa, että tiedon tutkiminen ja jakaminen kulkevat käsi kädessä. Mitä iloa olisi tehdä käsitöitä, jos ei voisi jutella niistä muiden kanssa? Parasta on juuri jakaa omia kokemuksia, kuunnella muiden vinkkejä, vertailla tekniikoita ja ennen kaikkea inspiroitua. Siitä oikeastaan on kyse tässä blogissakin. Toivoisin, hajanaiset kirjoitukseni innostaisivat muitakin kokeilemaan ja kokemaan, ja toisaalta myös jakamaan (vaikka on tässä myös pieni pala narsismia mukana).
Oli kutkuttavaa ja myös liikuttavaa saada tunnustusta omasta panoksestaan, mutta samalla se sai myös tajuamaan, kuinka paljosta olen velkaa muille. Kiitos siis kaikille, joiden kanssa olen keskustellut käsitöistä, joiden blogeja olen lukenut tai joiden kanssa olen nysvännyt projekteja kynttilänvalossa tai päivänpaisteessa. Olette suunnaton inspiraation lähde ja teette tästä harrastuksesta aivan uskomattoman kivaa!
*herkistelee*
