Arabian Nights (and Days)

Ihan aluksi joudun pyytämään anteeksi pitkää hiljaisuuttani. Tämä syksy on ollut aikamoista pyöritystä, ja edessä odottava proseminaarini ei ole ainakaan helpottanut stressiä. Viime viikolla olin A:n kanssa käymässä Rovaniemellä, ja paikan päällä selvisi, että Rovaniemen teatterissa sai juuri ensi-iltansa Umberto Econ Ruusun nimi, joka on yksi suosikkikirjoistani. Valitettavasti näytöksiä ei pyörinyt vierailumme aikana, mutta ajattelin vinkata asiasta kuitenkin täällä blogissa siltä varalta, että joku olisi suuntaamassa paikkakunnalle lähiaikoina.

Tämän postin otsikko liittyy toiseen suosikkiini, nimittäin Bill Willinghamin loistavaakin loistavampaan Fables-sarjakuvaan, jota en kerta kaikkiaan voi ylistää tarpeeksi. Otsikko on myös osuva, sillä olen viikonloppuna lähdössä Kristiinan ja parin muun ystäväni kanssa Pyhän Homobonuksen pitoihin, joissa teemana on tuhat ja yksi yötä. Sen kunniaksi päätin kaivaa esille ammoisen osmanipukuni, jonka tein vuonna 2006 erääseen teematapahtumaan, ja jota en ikinä saanut paraatikuntoon (se ei kylläkään estänyt käyttöä). Tässä pari vuotta vanha kuva puvusta:

Asukokonaisuuteen kuuluu vaalean keltaisesta raakasilkistä tehdyt housut, eli salvar, ohuen ohuesta valkeasta puuvillasta tehty aluspaita gömlek, silkkibrokadinen “alusjakku” chirka (upea kangaslöytö Stockmannilta), sekä pitkä silkkinen päällystakki anteri. Termit voivat olla vääriä, käyttämäni ovat vain yleisimmin vastaan tulleita.

Käytin lähteenäni erityisesti Jennifer Scarcen Women’s costume of the Near and Middle East (kirja löytyy Helmetistä ja sitä pääsee kurkistamaan Google booksin kautta), mutta myös Dar Annahita oli erittäin hyödyllinen nettisivusto. Löysin vastikään Google booksin kautta myös toisen mahdollisesti kiinnostavan kirjan: Arab Dress: a Short History: from the Dawn of Islam to Modern Times.

Koska projektista on jo aikaa, en muista sen kaikkia yksityiskohtia. Muistaakseni tavoittelin 1300-luvun tyyliä, mutta materiaalin vähyyden takia monet ratkaisut nojaavat 1400- ja 1500-lukuihin. Saumat on ommeltu koneella ja ne huoliteltu käsin. Nappeina käytin aikoinaan Hulluilta päiviltä ostamiani rihkamanappeja. En muista löysinkö yhdestäkään lähteestä mainintoja nappien materiaaleista, mutta muistaakseni nappilenkit oli usein tehty silkkinyöristä (omiini käytin pyöreää tekokuitunyöriä).

Huolittelin tänään viimeiset saumat housuista, ja tavoitteenani olisi saada ainakin aluspaidan helma vielä käännettyä ennen tapahtumaa.

Kiva tapahtuma tiedossa ja olen ihan innoissani!

- – -

P.S. Olin ajatellut olla mainitsematta asiasta täällä, mutta koska kyseinen asia on vienyt aika paljon ajatuksiani viime aikoina, ajattelin jakaa sen. Minä ja A muutamme Meilahteen tammikuussa! Miestä tulee avopari!

Juhlahumua, viime hetken käsitöitä ja vetistelyä

Olin viikko sitten juhlimassa Tulijuhlaa, ja oli oikeastaan todella mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa, vaihtaa kuulumisia, ihailla ihmisten käsitöitä ja rentoutua. Tapojeni mukaan olin taas jättänyt valmistautumisen viime hetkeen, ja päätin vielä torstai-iltana tehdä Elisabet-mekkooni sen kauan suunnitellun lautanauhareunan, jollainen on kuvattu Textiles and Clothingissa. Tarkempi selostus ja kuvia löytyy Elisabet-sivulta, mutta tässä kuitenkin kuva valmiista helmasta:

Tulijuhlan hovi tarjosi myös yllätyksen. Olin äärimmäisen otettu ja kiitollinen, kun minut kutsuttiin Vaattureiden sinettikillan jäseneksi. Suhtautumiseni keskiajan käsitöihin ja niiden tutkimiseen on melko intohimoinen, ja olen myös vuosien varrella alkanut vakaasti uskoa, että tiedon tutkiminen ja jakaminen kulkevat käsi kädessä. Mitä iloa olisi tehdä käsitöitä, jos ei voisi jutella niistä muiden kanssa? Parasta on juuri jakaa omia kokemuksia, kuunnella muiden vinkkejä, vertailla tekniikoita ja ennen kaikkea inspiroitua. Siitä oikeastaan on kyse tässä blogissakin. Toivoisin, hajanaiset kirjoitukseni innostaisivat muitakin kokeilemaan ja kokemaan, ja toisaalta myös jakamaan (vaikka on tässä myös pieni pala narsismia mukana).

Oli kutkuttavaa ja myös liikuttavaa saada tunnustusta omasta panoksestaan, mutta samalla se sai myös tajuamaan, kuinka paljosta olen velkaa muille. Kiitos siis kaikille, joiden kanssa olen keskustellut käsitöistä, joiden blogeja olen lukenut tai joiden kanssa olen nysvännyt projekteja kynttilänvalossa tai päivänpaisteessa. Olette suunnaton inspiraation lähde ja teette tästä harrastuksesta aivan uskomattoman kivaa!

*herkistelee*

Tulevaisuuden suunnitelmia

Jestas, olen ilmeisesti käymässä vanhaksi! Glimsin ompelu-urakasta toipuminen vei toista viikkoa, ja syyskuun alusta kylmennyt sää vei ulkotyöläiseltä viimeisetkin jaksamisen rippeet. Nyt on kuitenkin kesän työurakka ohi ja voin keskittyä opintoihin sekä ompeluprojekteihin.

Tulevasta vuodesta on kyllä tulossa kiireinen. Aloitin juuri proseminaarin valmennuskurssin, mikä siis tarkoittaa sitä, että edessä häämöttää ensimmäinen oikea tieteellinen tutkimus sekä vielä kaukana tulevaisuudessa kandin paperit. Ompelupuolella taas olen aina ylibuukattu, ideoita olisi moneksi vuodeksi eteenpäin, mutta kaiken tahtosi tehdä heti nyt. Tässä kuitenkin pientä listaa tulevaisuuden tavoitteista ja haaveista:

Syksy

• lautanauhareuna Pyhän Elisabetin mekkoon sekä napit A:n takin hihoihin
• rinnalle soljella kiinnitettvä essu
• Birgitan myssyn kirjonnan parantelu
• korsetti Emilie Autumnin keikalle
• mahdollisesti jotain Steampunk-henkistä yliopiston väliviikolle
• salainen projekti?
• uusi alusmekko ja vanhojen korjailua
• 1390-luvun kirjottu mekko Ekryn hovipukukisaan?

Kevät

• Uvdal 31
• Herjolfsnes 38
• viikinkitakki
• omien viikkarivaatteiden korjailua
• uudet viikkarikamat Antille
• sininen robe à l’anglaise alusvaatteineen Marie Antoinette-elokuvasta

Saa sitten nähdä, kuinka moni näistä lopulta toteutuu…

Keskiaikailua Espoossa

Nyt on Glimsin käsityöviikonloppu takana ja voin hetken hengittää vapaasti. Perinteitä kunnioittaen sain omani ja A:n vaatteet valmiiksi vasta samana aamuna, ja univelkaa kertyi taas vaikka muille jaettavaksi. Aherrus kuitenkin kannatti, sillä tapahtuma oli todella mukava, ja olin molempien vaatteisiin todella tyytyväinen. Varsinkin A:n vaatetus miellytti silmää, sillä en loppujen lopuksi ole tehnyt juuri miesten vaatteita, ja pelkäsin koko ajan pilaavani jotain. Alitajuisesti taisin jopa olla aivan varma asiasta, sillä A:n laittaessa sunnuntai-aamuna vaatteet päälleen huomasin itsekin yllättyväni iloisesti, ja taisipa siinä päästä helpotuksen huokauskin. Oma mekkoni oli ihan kiva perusvaate, jonka muokkasin aikoinaan keskeneräiseksi jääneestä mekosta. Kaikki paitsi alusmekkoni on käsin ommeltu (en ole vielä ehtinyt ommella sitä uudestaan ja se sopi parhaiten kokonaisuuteen), ja asusteita lukuun ottamatta kaikki on tehty itse, myös kaislahattuni. Käytin ensimmäistä kertaa myös Birgitta-myssyäni, mutta en tajunnut ottaa siitä yhtäkään kuvaa.

Tässä kuitenkin kuva meistä kahdesta koko komeudessamme:

Kuten jo sanoin, tapahtuma oli oikein viihdyttävä, ja oli todella mukavaa tavata muita harrastajia, joitakin pitkänkin tauon jälkeen. Pääsin muun muassa ihailemaan Elinan Uutta punaista (ja ne napit muuten ovat aivan ihanat) sekä Salmen itse tekemää arkkua, ja ihan vaan vaihtamaan kuulumisia kaikkien tuttujen kanssa. Ainoa huono puoli oli hieman liian tungettelevat turistit, jotka yhden kaverini mukaan “olivat pahempia kuin Pukkisaaren muinaismarkkinoilla”. Minulla ei sinänsä ole mitään turisteja vastaan, varsinkaan tällaisissa tapahtumissa, joihin ei lähdekään hakemaan sitä keskiaikaista tunnelmaa. Hieman kuitenkin ahdisti, että monet tulivat sumeilematta hipelöimään vaatteita, kurkkimaan vakkaani ja hieman kärttyisään sävyyn tivaamaan vastauksia milloin mihinkin. Onneksi museoissa työskentely Nemin sanoin kehittänyt minulle sellaisen itsekurin, että se saisi jokaisen samurainkin syttymään tuleen kateudesta, eivätkä hieman liian innokkaat turistit pilanneet hyvää tuultani. Varsinkin, kun juttelin myös monen oikein mukavan ihmisen kanssa.

Tällaiset avoimet tapahtumat ovat mukavia juuri siksi, että niissä pääsee juttelemaan mukavien mundisten lisäksi myös eri seurojen jäsenten kanssa. Suomen kokoisessa maassa meitä keskiaikailijoita ei kuitenkaan aivan älyttömästi ole, ja kaikissa seuroissa on todella mukavaa porukkaa. Minuakin haluttaisi käydä esimerkiksi SCA:n ja Harmaasusien tapahtumissa, mutta aika ei vaan riitä kaikkeen. Suvituuli kuitenkin paljasti, että SCA:n Homobonuksen pidot järjestetään marraskuun alussa, ja sinne ainakin olisi aikomus lähteä.

Loppuun ajattelin vielä laittaa muutamia kuvia Glimsistä. Jos joku ei tahdo kuvaansa nettiin, voi laittaa kommenttia tai sähköpostia, niin otan kuvan pois.

Työtä ja hupia

Olen hieman jäljessä ompeluaikataulustani, ja alan pikkuhiljaa saada ahdistuskohtauksia Glimsistä. A:n takki on edelleen pahasti kesken (kaikkia kappaleita ei ole liitetty yhteen eikä hihoja ole edes kaavoitettu), ja omalle keskeneräiselle mekolleni en ole ehtinyt tehdä mitään. Viime aikoina olen taas pohtinut ahkeraan, miksei mitään voi koskaan aloittaa ajoissa, miksei välillä huvita yhtään, ja miksi silloin kuin huvittaisi, ei ole koskaan aikaa. Historianelävöittäjän kun täytyy toimia useilla aikatasoilla ja saada aika riittämään kaikkeen tässä elämässä, ja vielä lisäksi mahdollisimman moneen juttuun muilla vuosisadoilla, ja onnistua tässä vielä ilman stressiä. Onneksi arkielämä ja harrastaminen sekoittuvat välillä.

Olen tänä kesänä innostunut uudestaan poimitusta pirtanauhasta, kiitos nauhan, jota olen vääntänyt työn ohella oikeastaan koko kesän. Malli on otettu Eteläpohjalaisen Ivarsin talon hevosen ohjaksista. Alkuperäinen nauha oli sini-punainen, 12 metriä pitkä ja noin 4 cm leveä, omastani tuli noin 4,5 metrinen ja 3 cm levyinen. Eräs virolainen nainen kertoi, että ainakin heillä päin kaksi vastakkaista nuolenkärkeä symboloi kahta ihmistä, ja sydän taas näiden kahden välistä tunnetta, mikä voisi käydä yksiin sen kanssa, että nämä hevosen ohjakset olivat usein osa naisten kapioita. Ehkäpä naimaton tyttö kutoi ohjaksiin mukaan toiveen tulevasta avioliitosta. Tässä kuva valmiista nauhasta.

Toinen äärimmäisen kiva kokemus oli päästä käsittelemään pellavaa viime viikonloppuna. Olin odottanut sitä koko kesän, ja innostuin hommasta ihan suunnattomasti. Säät eivät olleet kovin suotuisat, ja mentorini istuikin melko tympääntyneenä vieressä neuvomassa, kun minä loukutin, lihtasin ja häkilöin ihan onnesta soikeana. Ehdin tunnin aikana käsitellä noin neljä kourausta, ja valmista aivinaa tuli niin paljon, että sain niistä itselleni ihanat letit. Niitä esittelee luotettava Darth Vader-saippuapurkkini, ja taustalla vilkkuu suunnittelijaidolini Edna Mode Pixarin Ihmeperhe-elokuvasta.

Nämä olisi tarkoitus tulevaisuudessa kiinnittää lautanauhaan, matkien Lontoosta 1300-luvun toiselta neljännekseltä peräisin olevaa hiuslaitetta. Ainoa haittapuoli suunnitelmassani on se, että omat hiukseni ovat tummat, joten lettejä voi käyttää ainoastan silloin, kun ne jäävät kokonaan piiloon, tai silloin kun ne ovat ainoa asia, mitä hunnun alta näkyy. Olen kyllä hankkinut myös täsmälleen hiusteni väristä huovutusvillaa, josta voisin joko askarella sellaisenaan letit, tai sitten huovuttaa pötkylöitä, joita letittää omieni sekaan. Pitkiä hiuksia alkaa olla jo ikävä…

Myssystä ja mekosta

Huh huh! Viime tiistaina blogiani kävi kurkkaamassa ennätykselliset 115 ihmistä, ja olen edelleen aivan onnesta soikeana kaikesta positiivisesta palautteesta, jota sain myssystäni. Kiitos tuhannesti kaikille lukijoille!

Ajattelin pysyä pyhimysteemassa, ja päivittää vihdoin sivua pyhän Elisabet Thuringialaisen mekosta. Kuten jotkut ehkä tietävätkin, hain tänä keväänä sivuaineoikeutta käsityötieteeseen, ja portfoliotyönä valmistin itselleni Elisabetin puvun kaavoilla vihreän villamekon. Vaikka en ollutkaan toinen niistä kahdesta sisään päässeistä, uusi onnistunut ja kaunis mekko vaatearkussa lämmitää kovasti mieltä.

Olisi muuten mukava tietää, ovatko tämän tyyppiset kirjoitelmat ihmisten mieleen. Onko tekstiä liikaa tai kuvia liian vähän? Olisiko rakenteessa jotain muutettavaa? Onko teksti tarpeeksi yksityiskohtaista, vai olisiko tarvetta jonkinlaisiin tutoriaaleihin? Kaikenlainen palaute olisi mieluista, jotta voisin yrittää rakentaa tästä blogista mahdollisimman miellyttävän ja hyödyllisen ympäristön.

Myssyasiaa taas

Nyt on kunnon työselostus nähtävillä Käsityöt-osiossa. Eikä mennyt kuin koko aamupäivä!

Pyhän Birgitan myssy

Vihdoinkin pääsen päivittämään!

Kuten niin moni muukin, minäkin hullaannuin Camilla Luise Dahlin, Isis Sturtewagenin sekä Alexandra M. Lesterin nyt jo pieneksi tapaukseksi nousseeseen pyhän Birgitan myssy -artikkeliin liitteineen Medieval Clothing and Textiles 4:ssa.

Olen jo pitkään ihaillut muun muassa Maciejowskin Raamatussa usein näkyviä päähineitä, mutta nähnyt niistä ainoastaan yhden, ihan mielenkiintoisen tulkinnan Tempora Nostran sivuilla. Vaikka lopputulos näyttääkin todella kauniilta, jostain syystä sivulla kuvattu ratkaisu ei kuitenkaan istunut omaan mielikuvaani siitä, miten keskiajalla päähineitä valmistettiin. Oli todella kutkuttavaa nähdä toisenlainen tulkinta kyseisestä mallista ja lukea tuore artikkeli Birgitan myssystä, ja päästyäni vielä juttelemaan aiheesta Camillan kanssa toukokuussa Kööpenhaminassa järjestetyssä NESAT X:ssa, sormet suorastaan syyhysivät päästä kokeilemaan myssyä.

Aloitin myssyn teon kolmisen viikkoa sitten, ja tein sitä hävyttömästi myös työajallani. Laskeskelin, että yhteensä työtä tuli tehtyä yli seitsemänkymmentä tuntia, mutta vähemmälläkin olisi varmasi pärjännyt, jos tekniikat olisivat olleet tutumpia.

Lopputulokseen olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen. Myssy olisi voinut olla pari senttiä suurempi joka suuntaan, ja keskiosan koristelu olisi voinut jatkua pari senttiä alemmas, mutta kirjontajäljestä olen aika ylpeä, ja koska malli itsessään on niin kaunis, ei sitä oikein voi pilata.

Tarkempi työselostus tulee ilmestymään Käsityöt-osioon muutaman päivän sisällä, mutta tässä vielä pari lähikuvaa yksityiskohdista:

Muutos suunnitelmaan

Olen liian väsynyt kirjoittamaan mitään, joten seuraava päivitys saa lultavasti odottaa ensi viikon alkuun.

Esimakua tulevasta

Viimeiset kolme viikkoa olen ollut melko sidottu viimeisimpään projektiini, josta olen ollut tarkoituksella ihan hiljaa ja josta kirjoitan lisää viimeistään perjantaina. Helppo varmaan arvata, mistä on kyse.