Pyhän Birgitan myssy / The Cap of St. Birgitta

Alkutilanne

Kuten niin moni muukin, minäkin hullaannuin Camilla Luise Dahlin, Isis Sturtewagenin sekä Alexandra M. Lesterin nyt jo pieneksi tapaukseksi nousseeseen pyhän Birgitan myssy -artikkeliin liitteineen Medieval Clothing and Textiles 4:ssa.

Olen jo pitkään ihaillut muun muassa Maciejowskin Raamatussa usein näkyviä päähineitä, mutta nähnyt niistä ainoastaan yhden, ihan mielenkiintoisen tulkinnan Tempora Nostran sivuilla. Vaikka lopputulos näyttääkin todella kauniilta, jostain syystä sivulla kuvattu ratkaisu ei kuitenkaan istunut omaan mielikuvaani siitä, miten keskiajalla päähineitä valmistettiin. Oli todella kutkuttavaa nähdä toisenlainen tulkinta kyseisestä mallista ja lukea tuore artikkeli Birgitan myssystä, ja päästyäni vielä juttelemaan aiheesta Camillan kanssa toukokuussa Kööpenhaminassa järjestetyssä NESAT X:ssa, sormet suorastaan syyhysivät päästä kokeilemaan myssyä.

Materiaalit

Alkuperäinen myssy on z-kehrättyä pellavaa, jonka lankaluku sekä loimessa, että kuteessa on 32 lankaa/cm. Reunanauha on hieman hienompaa pellavaa, sen lankaluku on 38 lankaa senttimetriltä. Ompelu- ja kirjontalankana on mahdollisesti käytetty pellavaa, mutta kuituanalyysiä ei olla tehty.

Omaan myssyyni käytin varastoistani löytyvää valkoista pellavaa, jonka lankaluku oli van 16 lankaa/cm. Käytin samaa pellavaa sekä myssyyn, että reunanauhaan. Saumat ompelin Guttermanin pellavalangalla (lukuunottamatta keskisauman käänteitä, jotka tein Guttermanin silkkilangalla) ja kirjailut tein Helskystä ostamallani puhtaan valkealla pellavaisella nypläyslangalla (35/3).

Rakenne

Alkuperäinen myssy on koottu kahdesta suorakulmaisesta kappaleesta (19-22 cm x 21,5-22 cm), joiden toinen kulma on leikattu kaarevaksi. Kappaleet on yhdistetty aitapistokirjonnalla, ja takaosaan jätetty noin 8,5-9 cm:n pituinen pätkä auki. Alareuna on vedetty tiukoille laskoksille, vasemmalta kahden senttimetrin, oikealta lähes kolmen senttimetrin levyiseksi. Laskokset ovat alle millin levyisiä ja noin 2-3 mm syviä. Lopuksi alareuna on pistelty muutamalla pistolla kiinni myssyn sivuun, ja näin saatu laskokset asettumaan lähes vaakasuoraan.

Reunanauha on ulkopuolelta noin 1 cm:n levyinen ja kiinnitetty myssyyn luotospistoin. Sisäpuolelta se on noin 0,5 cm leveämpi, ja sen kiinnitykseen käytetyt etupistot näkyvät oikealle puolelle. Laskosten kohdalla nauha levenee molemmilla puolilla noin 0,5cm, mahdollisesti peittääkseen laskoksia vahvistavat pistot. Lopulta reunanauha kapenee noin yhden se3nttimetrin levyiseksi nauhaksi, jota nykyään on jäljellä 69,5 cm, mutta joka on alun perin saattanut olla 119-122 cm pitkä.

Koska tutkijat arvelivat myssyn kuuluneen naiselle, jonka päänympärys oli 51 cm, lisäsin mittoihin noin kolme senttimetriä (kappaleiden mitat olivat 24,5 x 25 cm), sillä oma pään ympärysmittani on 54 cm. Pitkään jatkunut kirjonta ja paikasta toiseen kuljettelu kuitenkin hapersivat kappaleiden reunoja, ja loppujen lopuksi myssystäni ei tullut paljon alkuperäistä suurempaa.

Laskokset pyrin tekemään kuten alkuperäisessä, mutta en ilmeisesti saanut kiristettyä rypytyslankoja tarpeeksi, sillä kokonaisuudessa alareunastani tuli noin viiden senttimetrin levyinen. Saadakseni aikaan mahdollisimman tasaista jälkeä kiinnitin laskokset toisiinsa kahdella rivillä tikkipistoja. Alempi rivi jäi reunanauhan alle, ja ylemmän purin.

Reunanauhani on oikealta puolelta 1,3 cm ja nurjalta puolelta 1,9 cm leveä. Tämä johtuu siitä, että noudatin orjallisesti nauhan kirjontaohjeita, jossa tuli laskea lankoja. Alkuperäisessä kankaassa 24 langan levyinen kirjonta mahtuu alle senttiin, mutta omassa kankaassani harvemman lankaluvun takia sama määrä vei hieman reilun senttimetrin. pyrin kuitenkin jättämään nauhan nurjalta puolelta puolta senttiä leveämmäksi koko matkalta. Roikkuva osa nauhasta on myöskin noin 1,3 senttimetriä leveä, jotta -kuten alkuperäisessä- sekä myssyssä kiinni oleva, että roikkuva osa nauhasta olisivat saman levyiset.

Nauha on kiinnitetty myssyyn ensin nurjalta puolelta takapistoin, ja käännetty sitten oikein päin. Olin ajatellut tehdä reunaan vielä alkuperäisen mukaisen rivin luotospistoja, mutta ilman niitä myssy näytti mielestäni uskomattoman suloiselta, enkä raaskinutkaan. Myssyn sisäpuolella nauha on kiinnitetty etupistoilla. Myös roikkuvassa osassa nauhaa käänsin saumavarat sisään ja ompelin nauhan kiinni etupistoilla.

Kirjonta

Keskiosan kirjonta on tehty kirjomalla ensin kuusi lomittaista riviä aitapistoja, jonka jälkeen niiden välistä on kierretty kuusi rivillistä lankaa, jotka lopulta muodostavat ruudukon. Birgitan myssyssä kappaleiden väliin jäävä aukko on reunanauhan kohdalla 0,8 cm ja alas tullessa 1,2 cm. Itse kirjailu on 1,7 cm leveä.

Jouduin tekemään aitapistot kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla huomasin, että oli täysin mahdotonta saada aukosta tasaisen levyistä ilman tukikangasta, sillä kiristin jatkuvasti lankoja hieman liikaa. Erheestä viisastuneena harsin kappaleiden väliin puuvillakaitaleen, jättäen väliin sentin levyisen aukon. Tämän jälkeen kirjonta sujui paljon sutjakkaammin, mutta jälkikäteen ajateltuna aukon olisi voinut jättää pienemmäksi, sillä edes tukikaitale ei täysin estänyt ylikiristämistä. Tuloksena kirjontani on ainoastaan sentin levyinen, ja kappaleiden väliin jäävä aukko ainoastaan 4-5 mm.

Kirjonnan aloittaminen ja lopettaminen osoittautuivat ongelmallisiksi, sillä kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy, sekä alkuun että loppuun jäi ikävä ”vajaa” ristikko. Yläpäässä asia korjaantui helposti asettamalla reunanauha epätäydellisen kohdan päälle, kun taas alhaalla tein ruudukkoa niin pitkälle kuin saatoin, ja ylimääräiset langat käänsin piiloon nurjalle puolelle. Tätä varten on kuitenkin tärkeää, ettei aitapistojen lankoja ollut päätellyt kovin tukevasti, saatikka leikannut kokonaan päitä irti.

Reunakaitaleen kirjonta oli huomattavasti suoraviivaisempaa. Kirjonta koostuu neljästä rivistä paralleeleja pistoja, jotka kokonaisuutena näyttävät muodostavan kuusikulmioita, tai mehiläiskennoja. Koristelu päättyy myssyn reunaan. Birgitan myssyn kirjontaa ei ole oletettavasti tehty kirjontakehikolla, sillä jotkut langat ovat vedetty aavistuksen liian kireälle. En itsekään käyttänyt kehikkoa, lähinnä kuitenkin siksi, etten löytänyt omaani, mutta se olisi merkittävästi helpottanut kirjontaa.

Valmis myssy ja istuvuus

Kuten sanoin aiemmin, myssystä tuli minulle ehkä aavistuksen liian pieni. Minulla on vaikeuksia saada etuhiukseni pysymään myssyn sisällä, samalla kun yritän saada taakse kaunista pussia. Koska myssy on hiukan liian pieni, myös keskiosan kirjonta ikään kuin loppuu kesken, ja takaraivooni jää halkio näkyville, vaikka se todellisuudessa pitäisi kadota niskaan muodostuvan pussin alle.

Olkapäille ulottuvine hiuksineni minun oli myös vaikea saada myssy näyttämään oikealta. Ilman pitkiä hiuksia on mahdoton saada aikaan täyteläistä tulosta, kuten näkyy Åsa Martinssonin tekemässä vertailussa. Yritin asetella itselleni irtohiuksista lettejä ja nutturoita, mutta lopputulos näytti aina jotenkin tönköltä, sillä hiusmassa ei jakautunut tasaisesti, vaan pullotti yhdestä kohtaa myssyn jäädessä ”tyhjäksi” toisesta kohtaa.

Lopulta keksin ottaa käyttööni hiusverkon, jolla sain omat hiukseni sekä noin kahden pienen nyrkin kokoisen huovutusvillakasan aseteltua vapaasti roikkumaan pussin sisään. Näin hiukset olivat parhaiten hallittavissa ja jakautuivat tasaisesti koko myssyn alueelle. Jos myssyni olisi sopivan kokoinen, eikä takaraivoon jäisi aukkoa, hiusverkko saattaisi jopa olla turha. Huomasin kuitenkin, että myssy oli paljon helpompi asetella päähän, kun ei tarvinnut huolehtia joka paikkaan pyrkivistä hiuksista.

Lähteet:

Camilla Luise Dahl & Isis Sturtewagen: The Cap of St. Birgitta, kirjassa Medieval Clothing and Textiles 4 (edit. Robin Netherton ja Gale R. Owen-Crocker)